..ajatuksia..

Ajattelin tulla kirjoittelemaan ihan muuten vaan.. en ole moneen moneen päivää saanut aikaseks kirjotella..mutta itseäni vartenhan mä tätä teen, ja pointti koko jutussa on just se, että silloin kun on tarve niin silloin kirjottaa.. en tosiaan ole monelle antanut tätä osoitetta, eikä siihen ole tarvettakaan.. en mä tästä halua sellaista "hei lukekaa ihmiset mitä mun elämässä tapahtuu" vaan siis sellaisena itsensä purkamispaikkana mä tätä pidän..

No kuitenkin tuli käytyä sunnuntaina lintsillä Tiian kanssa. Oli tosi mukavaa, ja kieltämättä en olis mennyt koko lintsille jos ei tosiaan Tiia olis houkutellut, ja kun ilmaiseksi pääsi laitteisiin niin pitihän sitä käydä vähän vuoristoradassa ja mustekalassa yms... :)

Mutta suurin ilonaihe tässä on nyt viime perjantai kun oltiin Tiian kanssa Valkeakoskella katsomassa YÖtä :) olihan taas ihana keikka, ja eturivissähän sitä tuli oltua.. Ja mikä parasta kun oltiin lähdössä niin Jugi vielä käveli meidän ohi, ja hymyili MULLE ja sanoi vielä ujosti "Moi".. Tiialta jos kysytte niin se vois vaikka väittää että se hymyili meille, mutta... ;) No joo oli kyllä tosi ihanaa.. ja päästiin taas onneksi turvallisesti myös kotiin.. hiukan saa aina noita peuroja yms pelätä tuolla pimeillä teillä.. Seuraavana onkin sitten 16.5 (viikon päästä siis) Porvoon seurahovissa YÖtä.. ihanaa ihanaa ihanaa.. Ja ai niin Tiia osallistui radio novan kilpailuun ja matki varpusta radiolähetyksessä, että voittais meille (huomaa monikko) VIP liput kaivarin konserttiin.. =) tai siis voittihan se jo YÖ aiheista fanitavaraa, mikä on jo sinänsä siistiä.. mutta osallistuu sitten perjantaina järjestettävään arvontaa missä tosiaan voi voittaa ne liput...
On se vaan ihana kun suostuu mut ottamaan mukaan jos tosiaan niin hyvä tuuri kävis että voittaa...

On hirmu hyvä mieli kun tuon pikku Micin kanssa tuo ulkoilun opettelu on sujunut niin vallan mainiosti.. hienosti se tekee tarpeensa, ja on muutenkin tosi reipas :) Ostin sille uuden sinisen kaulapannankin jossa lukee Puppy dog .. hih

Tästä tulee kyllä ennen pitkää varmaan joku YÖ blogi, sillä jotenkin kummasti mun asiat täällä koskee aina yötä.. tavalla tai toisella.. mutta hei täähän on mun blogi...tavallaanhan mä kirjotan tätä itelleni enkä muille.. ei mun tarvii tehdä tästä sellasta "mitä tein tänään -kertomusta" kun mähän tiedän jo mitä mä tein :) tai siis niin.. no joo.. kuitenkin..vaikka yön keikasta ei oo kun muutama päivä niin olisin taas jo niin valmis seuraavaan :) se vaan on mun juttu niin kun vaan joku voi olla.. mä elän siitä musiikista...aina ja täysillä!

"Joo, joo, hän rakastaa
kaikkea minkä kiinni saa
Kuka suojaan meidät kuljettaa,
kun rakkaus irti sanotaan?"

edessä pitkä vapaa

No niin tosiaan tulinpahan taasen keventämään päätäni tänne eli kirjoittelemaan ajatuksia..
tänään oli harvinaisen rankka päivä koulussa, en ehtinyt syödä, juoda tai mitään muutakaan.. :(

Olen seuraillut pari päivää kun meidän viereiseen rivitaloon muuttaa joku uus asukas, oon ihan itselleni naureskellut, kuinka utelias sitä voikaan ihminen olla. Enää puuttuu vaan kiikarit.. tosin se on niin lähellä, että en pystyis kiikareilla tiirailla huomaamattomasti.. :) miten voikaan olla niin kiinnostunut tulevasta uudesta naapurista...ehkäpä se kuitenkin aikanaan selviää.

Sitten olen pohdiskellut myös ystävyyttä.. kun jotenkin tuntuu, että olen yksinäinen..tai niinkun, ei enää ole sellaisia ystäviä, jotka soittaisi ihan ilman syytä ja juttelisi mukavia, tai ihan yhtäkkiä vaikka pyytäisivät kahville, ilman mitään syytä.. voi olla että itse olen myös osa syyllinen kun tuntuu, että arki on nykyisin niin hektistä, että kun illalla tulee kotiin, niin ei vaan jaksa/saa aikaiseksi soittaa tai laittaa viestiä..kenellekkään.. ja aina siitä on huono omatunto..en halua menettää ketään ystävistäni, sillä ilman niitä en olisi nyt tässä, näinkin ehjänä ihmisenä..

mutta toisaalta tiedän ainakin yhden ihmisen joka tulee aina olemaan rakas ja tärkeä ja siis tulee nimenomaan aina OLEMAAN vaikka nähtäisiin kerran vuodessa.. Välimatka meiltä keravalle ei ole kovinkaan pitkä, mutta niin se vaan menee että aivan liian harvoin nähdään..mutta tiedän että tulipa mitä tahansa niin Mia on aina olemassa mulle..
Enkä epäile tätä kenenkään muunkaan kohdalla.. vaikka toisaalta niitä tosi ystäviä ei montaakaan ole.. yhdellä kädellä ne on laskettavissa.. (okei niitä on 3)

Olin hiukan samanlaisessa tilanteessa syksyllä kun viikkoihin en ehtinyt nähdä ketään, en ketään, oli niin kiire koulussa ja koulun jälkeen tein koulu juttuja.. siitä seurasi sitten taas se että poltin itseni loppuun, eikä mikään oikeen tuntunut miltään.. kaikki purkaantui yhtenä päivänä permanenttikurssilla kun yksinkertaisesti tuli vaan itku..itku väsymyksestä.. yritän aina välillä hiukan liikaa, miksi ihminen vaatii itseltää mahdottomia.. miksi pitää olla tilanteen tasalla kaikissa asioissa, hoitaa kaikki täydellisesti ellei paremminkin, suorittaa, suorittaa suorittaa..
eihän sellaista jaksa kukaan.. sitten tuli stoppi..
Pelkään että jos ajan itseni samanlaiseen tilanteeseen kuin syksyllä, sairastun masennukseen.. kerran olen sen sairastanut, enkä todellakaan halua sitä uudestaan..

Nyt on edessä koulusta pitkä vapaa, vasta viikon päästä torstaina seuraavan kerran.. aijon levätä, soittaa ystävilleni ja irrottautua arjesta.. Tiia kyllä tietää miten ;)
Niin tosiaan ystävyydestä ja Tiiasta pitikin vielä kirjoittaa.. on ihanaa kun on uusi ystävä, ihminen, joka tuntuu ymmärtävän mua paremmin kun mä itse..tai ehkä vaan osaa sanoa ääneen sen miltä musta tuntuu.. pelkään vaan jotenkin etten ole tarpeeksi hyvä, tai tarpeeksi kiva, tai mukava..etten riitä sellaisena kuin olen.. toisaalta en kuitenkaan usko yhtään siihen, ettenkö kelpaisi, sillä Tiia on niin kovin ystävällinen ja sydämellinen ihminen..kyllä se varmaan musta tällaisenakin tykkää :) mutta silti hiukan tuntuu, että jos olisin kivempi, parempi, mukavampi niin mulla olis vielä varmemmin uusi elinikäinen ystävä.. voiko se olla niin?
Haluan omalta osaltani tehdä kaiken, että meistä tulee sydänystäviä, ja että pysytään sellaisina.. vaikkakin olen jo itse sitä mieltä että, mulla on uusi SYDÄNystävä.. ollaan tunnettu vasta vähän aikaa, mutta se ei vaikuta yhtään mun osalta siihen, ettenkö voisi vilpittömästi sanoa, että: "tässä on minun rakas sydäystäväni".. kyllä näin se on oltava...ei tämä saa särkyä..tämän ystävyyden eteen on tehtävä kaikki mahdollinen ja mahdoton..tämän on tarkoitus kestää tuli sitten vastaan mitä vaan..



"Hei, mulla on uusi ystävä.
Voisin kertoa sen koko maailmalle.
Se on sellainen, jonka silmät nauraa, kun se kertoo juttuja.
Se on myös sellainen, ettei sitä haittaa, vaikka olenkin pyöreä.
Sillä on kiva koti, ja valkoinen auto.
se on töissä maalitehtaalla, mut ei se mua haittaa.
Se on hauska ja ystävällinen ja kaunis.
Se on se mun ystävä."

synkkää..?

No niin, taasen on aloitettu uusi viikko.. koulussa on kyllä hommia, mutta tää viikko kun saadaan rämmittyä jotenkin niin luvassa on arjen nollaaminen parhaimmalla mahdollisella tavalla.. YÖn keikka :) ja ihanan ystävän kanssa, jolle se merkitsee vähintään yhtä paljon.. mitäpä siinä voi ihminen muuta toivoa .. =)

Jotenkin on kuitenkin hiukan ristiriitainen fiilis, rahahuolet painaa päälle, vaikka juuri sainkin töitä ja sellaisia mitä halusinkin.. ja toisaalta taas tiedän että kyllä tää tästä..mutta silti...tuo raha on sellanen pirulainen, että se välillä valvottaa :(
Ei ehkä edes kannattais tänään kirjoittaa tänne, sillä mitään positiivistä päivän läpikäyntitekstiä tästä ei synny.. mutta niinhän Ollikin totesi kun kertoi tarinansa kirjaan: "yhden yön tarina", että: "mikään positiivisen ajattelun oppikirja tämä ei ole". Eikä tosiaan ollut, mutta miettikääpä kuinka moni sen on silti lukenut? :)

No joo, yllättäen taas tää kirjoittelu kääntyi YÖhön .. kumma juttu...
kun kerta aiheeseen pääsin niin mikä kertoisi paremmin ihmisten tuntoja kuin yön musiikki, sanat, sävel.. niihin pystyy vaan niin moni samaistumaan, ja varmasti moni särkynyt ihminen saa lohtua musiikista, YÖn musiikista.. mut voi ainakin laskea mukaan tähän porukkaan..
Ollin tarinaan edellä mainitussa kirjassa pystyy myös moni samaistumaan, jos jokin asia menee hyvin niin kohta menee ihan varmasti myös huonosti.. ei hyvää ilman pahaa(ko)?

"niin särkyvää on onni tää, niin mitättömästä voi kaikki sirpaleiksi sälähtää.
niin särkyvää, kun meitä kehoitettiin rakkaudesta huolta pitämään
en voinut ymmärtää se kuinka helppoa niin on särkeäkään,
mitä meille silloin jää"

Tää lähtee nyt "yötä vastaanottamaan", että jaksaa aamulla herätä :)
Hyvää yötä.. Maailma..

..things..

Oh, juttelin äskettäin sellaisen yhden pienen hullun kanssa.. hän varmaan itse tunnistaa itsensä.. :) ajattelin sitten ruveta kirjoittelemaan kun on jotenkin niin kauheen kova tarve kirjoittaa, mutta ei oikein tiedä, että mitä kirjoittaisi... mutta kunhan vauhtiin pääsee niin yleensä sitä tekstiä sitten syntyy enemmän tai vähemmän.. eikä todellakaan aina oo mitään kauheen fiksua.. mutta sehän tässä blogi jutussa onkin kivaa, että mä voin kirjoittaa tänne mitä haluan, koska ne ihmiset jotka osoitteen tänne tietävät, lukevat jos kiinnostaa, kenenkään ei ole pakko, eikä täällä tarvitse tehdä keneenkään vaikutusta...huh...onneksi..

oi oi, tuo koira opettelee tuolla käyttämään kannettavaa tietokonetta.. ei siis mikään tyhmä koira ;)

mutta niin mietiskelin tuossa, että voi kun osaisi iloita vielä pienistä asioista niinkuin lapsena, siitä kun äiti oli ostanut uudet värikynät, tai kun mummu toi lahjaksi uuden värityskirjan..tai kun äiti oli jostain löytänyt ihanat vaaleanpunaiset hiuspompulat jossa oli helmiä.. ja sitten tehtii kaksi pitkää lettiä, jonka päihin uudet pompulat kiinnitettiin.. hih.. niin tai saippuakuplia! oli kivaa kun puhalsi niitä ja sai oikein ison kuplan aikaiseksi, vaikka samalla ärsytti kun ainetta valui sormille ja niistä tuli ihan tahmeat..
juha Tapion biisistä löysin tällaisen säkeen:

"Puhaltaa saippuakuplansa tuuleen huikaisevaan
siniseen korkeuteen
Silmänsä sulkien toivoo ja luulee
nousta ne voi taivaaseen"

Miksi yleensä haluaa isompaa, hienompaa, kalliimpaa, parempaa? Miksei voisi olla kiitollinen siitä mitä jo on.. onko meistä tullut liian materialistejä? Osataanko olla kiitollisia siitä että meillä on koti? olemme terveitä? on ihmisiä jotka välittää? ei tarvitse nähdä nälkää?

Myönnän, etten ole läheskään niin usein kiitollinen kuin pitäisi, mutta olen kuitenkin.. Kun ystävä soittaa ja pyytää kylään, olen hänestä kiitollinen, kun avaan kodin oven, olen kiitollinen; minulla on katto pään päällä. Kun herään aamulla, olen kiitollinen; olen terve.
Olkaa kiitollisia, aihetta kyllä on :)

Keinu

Taas huomaan miettiväni sinua.
Mietin mitä mahdat tehdä, missä olla?
Mietin minkälaista olisi jos olisit täällä, minun kanssani.
Jos tulisit veisin sinut keinumaan,
haluaisin antaa sinulle kovat vauhdit ja katsoa kun keinut.
Ja kuin ohimennen kertoisin kuinka paljon sinusta tykkään..

Hip Hei!

Ihanaa se on perjantai :) tää viikko onkin ollut niin permanenttejä täys, että nyt on pakko huilata.. vaikka ei siinä, hyvin on menny ja arvosanatkin on ollu kivoja..mutta se rullaaminen...argh!

No mutta tänään oli sitten vapaapäivä ja kävin äitillä.. Otin tuon meidän pikku Micinkin mukaan.. sinne tuli sitten Iskän serkku naisystävänsä kanssa.. Oli aikas outo kokemus.. se naisystävä ei oikeastaan ole kenellekkään meistä kovin tuttu..ja näin ensimmäisen tapaamisen jälkeen voin todeta että hyvä niin.. olihan outo tapaus.. se ei sanonut mulle sanaakaan, kun tarjoilin kahvia tai kysyin jotain niin se oli vaan hiljaa eikä sanonut mitään.. Sitten se puhui kovaan ääneen Micistä, että: "eihän se tuu tänne, älkää antako sen tulla tänne, hyi että tuleeko se nyt tänne" olihan kivaa kuunnella sellaista kuitenkin mun kodissa, tai siis lapsuuskodissa.. no jokatapauksessa enemmän se mun koti on kun sen.. Jos se olis ystävällisesti sanonut, esim. että "pelkään koiria, voisitko pitää sen niin ettei tule mua haistelemaan" niin olisin ehkä eri mieltä tästä henkilöstä nyt.. en tiedä sitten loppujen lopuksi pelkäsikö se koiria vai, ei, mutta todella epäkohteliaasti se käyttäytyi vieraiden ihmisten kodissa... pöh..

No mutta niin siis viikon päästä YÖn keikalle.. voi mahoton, kyllä tulee taas tarpeeseen semmoi arjesta irtautuminen.. mä laulan ja laulan ja laulan.. ja tiedättekö sen keikan jälkeen aina hetken on sellainen tyhjä olo, onnellinen ja tyytyväinen, mutta tyhjä, sellanen että tietää olevansa taas hetken hieman ehjempi ihminen...sillä jaksaa taas tarpoa arjen keskellä :)

"oi rakas ystävä, juodaan malja yhdessä
malja hetkille joita aina muistellut oon
oi rakas ystävä mennään käsi kädessä
mä sulle kertoa tahdon kuinka paljon sua kaivannut oon"

ja sitä yhtä ystävää on ikävä..

Se ensimmäinen

Olenpas aina vieroksunut näitä blogi juttuja, mutta niin se vaan menee, että välillä on päästävä kirjoittelemaan mitä mielessä liikkuu..
Nyt tosin olen ehkä liian väsynyt sellaiseen syvälliseen pohdiskeluun, ja telkkaristakin tulee Idols Arista ohjelma, hihii =)

En edes vielä ehtinyt miettiä kenelle annan mahdollisuuden päästä sieluni syvimpiin sopukoihin.. :) Tiia sinne ainakin pääsee :) yllättäen.. niin Tästä Tiia tytöstä riittäisikin kirjottelemista.. Se on mun ihana uusi ystävä :) kaikki mitä meidän tapaamiseen liittyi oli uskomatonta, ja niinkuin ollaan todettu, Kohtaloa! Tässä vaiheessa on viimeistään uskottava kohtaloon :)

mutta niin läheisimmille ystävilleni ajattelin kuitenkin osoitteen tänne antaa, sillä aina ei ehkä saa sanottua ääneen kaikkea mitä ajattelee, mikä painaa mieltä tai mistä on iloinen.. täältä saavat sitten lukea mieleni outoja koukeroita :)

en tiedä kuinka ahkerasti kirjoittelen mutta eiköhän tänne aina jotain joskus ilmesty.. nyt on pakko mennä katteleen tuota Aria.. :) hih..